Asiakaskertomuksia: Maijun tarina

pain

Pyrin tulevaisuudessa julkaisemaan erilaisia asiakaskertomuksia ja avaamaan niiden avulla millaisia asioita henkilökohtaisen valmennuksen avulla voi saavuttaa. Ensimmäinen kertomus käsittelee pitkäaikaisen asiakkaani Maijun kuntoutusprosessia.

Olemme muutaman vuoden ajan tehneet yhteistyötä Maijun kanssa ja harjoittelu on ollut vaihtelevaa ja kausittaisten tavoitteiden mukaista. Pääpaino on kuitenkin ollut yleisen, jo valmiiksi hyvällä tasolla olevan liikkumisen parantamisessa. Olemme nähneet keskimäärin 2-4 kk:n välein ja tapaamiskerroilla on käyty läpi uudet harjoitusohjelmat ja muut valmennukseen liittyvät asiat. Kahden vuoden aikana ollaan nostettu voimatasoja, parannettu liikkuvuutta, opeteltu suuri määrä uusia voimaharjoitteluliikkeitä ja näiden johdosta parannettu yleistä liikkumiskykyä monella eri osa-alueella.

Syksyllä 2015 Maijun oli tarkoitus osallistua Tough Viking -tapahtumaan ja hän oli maastojuoksulenkin jälkeen leikkimielisesti päättänyt hieman kiipeillä pururadan vieressä olevilla kuntoilutelineillä. Leikki loppui lyhyeen, kun Maijun ote lipsahti telineellä ja hän tippui tämän seurauksena korkealta maahan. Käsi jäi hetkeksi kiinni telineeseen ja sen vuoksi Maiju tippui maahan kyljelleen. Tästä seuraksena olkapää meni sijoiltaan ja olkapään ja rintalihaksen alueelle tuli lihas- ja jännevaurioita. Maiju hoidatti itseään tapaturman jälkeen lääkärissä ja luunmurtumia ei röntgen-tutkimuksissa näkynyt, mutta lihasrepeämät olivat melko pahoja. Maijun käsi teipattiin lääkärissä kylkeen kiinni ja lääkäri määräsi kuuden viikon liikuntakiellon tapaturman seurauksena. Jatkohoitona särkylääkkeitä ja muutama kerta fysioterapiaa. Lopuksi lääkäri suositteli Maijua vaihtamaan liikuntamuotoa johonkin hänen ikäiselleen sopivampaan, kuten esimerkiksi sauvakävelyyn. Kyseessä on siis hieman yli 30-vuotias fyysisesti hyvässä kunnossa oleva nainen…

Tapaturman jälkeen Maiju noudatti lääkärin määräämää liikuntakieltoa ja kokeili myös tehdä fysioterapiassa ohjeistettuja liikkeitä. Kivut pysyivät kuitenkin edelleen kovina ja koko käsivartta ei pystynyt juurikaan liikuttamaan. Loppusyksystä loka-marraskuun aikoihin tapasimme Maijun kanssa ja Maiju oli todella surkeana, koska hän ei käytännössä pystynyt tekemään mitään kipeällä kädellään ja lääkärin kannustavana ohjeena oli ollut liikuntamuodon vaihtaminen sauvakävelyyn tai johonkin muuhun ”hänen ikäiselleen” sopivampaan. Sovimme muutaman tapaamisen ( 3 x 60 min tapaamisia) ja niiden aikana oli tarkoitus luoda Maijulle harjoitusohjelma, jolla kuntoutetaan loukkaantunutta olkapäätä ja samalla harjoitellaan niin monipuolisesti, kuin tuon vamman kanssa on mahdollista harjoitella. Muutamissa viikoissa Maijun olkapää saatiin jo siihen kuntoon, että kivut olivat poistuneet ja liikeradat olivat parantuneet todella draamaattisesti aiempaan verrattuna. (Syksyn ensimmäisellä tapaamisella loukkaantumisen jälkeen olkanivelen liikkuvuus oli todella rajoittunut ja käsivartta ei pystynyt koukistamaan juurikaan ylöspäin, eikä käsivartta voinut loitontaa sivulle kovien kipujen vuoksi) Kuntoutuksessa käytimme todella yksinkertaisia liikkeitä ja pyrimme löytämään sellaiset liikkeet, joita Maiju pystyi tekemään ilman pienintäkään kipua. Käytännössä Maiju teki lähes päivittäin tietynlaisia kevyitä harjoitteita, venytyksiä ja lihasten aktivointeja vamma alueelle ja sen lisäksi hän teki normaalia voimaharjoittelua muulle keholle siinä määrin, kuin se oli vamman puolesta mahdollista. Tällä hetkellä vuoden 2016 tammikuussa olkapää on jo niin hyvässä kunnossa, että liikeradat ovat lähes normalisoituneet ja normaalit voimaharjoitteluliikkeet onnistuvat. Liike on usein lääkettä ja sitä se oli tässäkin tapauksessa.

Personal trainerit eivät lähtökohtaisesti ole mitään kuntoutuksen ammattilaisia, mutta tässä kyseisessä tapauksessa saatiin erittäin hyviä tuloksia ja todella yksinkertaisilla menetelmillä. Lääkärin ohjeilla käsi olisi tällä hetkellä todennäköisesti vieläkin huonommassa kunnossa, koska minkäänlaista harjoittelua lihasten vahvistamiseksi ei ohjeistettu ja sen johdosta olkaniveltä liikuttavien lihasten kyky toimia olisi huonontunut entisestään. Surullista huomata, että vuonna 2016 lääkäri voi suositella tuki- ja liikuntaelin vamman hoitoon totaalikieltoa liikunnan suhteen ja lisäksi musertaa nuoren ihmisen itsetunnon kehoittamalla vaihtamaan nykyiset liikuntamuodot sauvakävelyyn.

Fysioterapiassa annetut liikkeet olivat hyviä, mutta ongelmana fysioterapian suhteen on monesti se, että kuntoutukseen annetut liikkeet ohjataan nopeasti ja toistoja ei tehdä ohjatusti lähellekään riittävää määrää, jotta asiakas oppisi tekemään liikkeen myös itsenäisesti oikealla tavalla. Myös vähäinen tapaamisten määrä aiheuttaa usein saman ongelman eli kuntoutukseen tarkoitettuja liikkeitä ei opita tekemään oikein. Tästä seuraa se, että ihmiset heiluttelevat kuminauhoja kotonaan ja kuntosaleilla mitä omituisimmilla tekniikoilla ja alunperin hyvien liikkeiden tarkoitusperä ja hyöty jää saavuttamatta.

Kirjoituksen tarkoituksena ei ole missään nimessä yleistää, että kaikki lääkärit ovat huonoja ja fysioterapiasta ei ole mitään hyötyä. Olen hoidattanut lukuisia kertoja omia urheiluvammoja ja muita vaivoja lääkäreillä ja fysioterapeuteilla ja yleisesti ottaen saanut hyvää hoitoa. Tässä nimenomaisessa tapauksessa asiat nyt eivät vaan sujuneet ollenkaan niin hyvin, kuin ne voisivat terveydenhuollon ammattilaisten avulla sujua. Yleisesti ottaen kannattaa pitää mielessä, että liike on lääkettä ja totaalinen liikunnan lopettaminen ei ole missään olosuhteissa hyväksi ihmiselle.

Erilaisia kiputiloja, liikkuvuusongelmia ja istumisen aiheuttamia ongelmia voidaan helpottaa hämmästyttävän paljon tekemällä oikeanlaista liikettä ongelma-alueelle. Henkilökohtaisessa valmennuksessa liikettä voidaan harjoitella rauhassa sopivalla vastuksella ja teholla ja liikettä voidaan harjoitella niin kauan, että liikkeen tai liikkeiden suorittaminen sujuu varmasti oikealla tavalla ja turvallisesti. Tämä sama pätee myös tavoitteelliseen fyysiseen harjoitteluun tai vaikkapa painonpudotukseen. Valmentajan ja asiakkaan tapaamisvälien riittävä tiheys on tärkeää oppimisprosessin onnistumisessa ja ehdotonta pitkäaikaisten muutosten saavuttamisessa. Henkilökohtaisessa valmennuksessa voidaan myös rakentaa suunnitelma jatkoa varten, kun varsinaisia tapaamisia ei enää ole tai tapaamisten tiheys muuttuu harvemmaksi. Tällainen suunnitelma ja liikkumisen ohjelmointi tulevaisuutta ajatellen on todella tärkeää pysyvän onnistumisen kannalta.

Mikäli sinulla on ongelmia painonhallinnan, harjoittelun järkevän suunnittelun tai mahdolllisten liikkuvuusongelmien parantamisessa, niin suosittelen vahvasti tutustumista henkilökohtaiseen valmennukseen asiansa osaavan valmentajan johdolla.

– Move, move, move –

 

 

(Kuvat tammikuulta 2016. Oikeaa kättä ei pystynyt nostamaan lähellekään kyseistä asentoa edes ilman painoa muutamaa kuukautta aikaisemmin. Oikeanlaisen voimaharjoittelun ja liikkeen ansiosta kättä pystyy nyt käyttämään jo lähes normaalisti ja kivut ovat poissa. Sauvakävelyllä ja särkylääkkeillä tällaista ei saada aikaan.)

Mainokset